Hei ihmisolennot!

Heräsin tänäänkin liian aikaisin, töistäni ylivirittyneenä. Olen ravannut koulussa ja musatöissä, säveltänyt, ajatellut ja kirjoittanut paljon. Lisäksi olen ahminut Queenin tuotantoa kuin hullu puuroa.

Erään isomman projektini siivittämänä huomioni on kiinnittynyt entisestään sukupuoliin ja sukupuolittumiseen. Kuten tiedätte, meidät määritellään juridisesti ja biologisesti miehiksi tai naisiksi. Sukupuolien kirjo on kuitenkin hyvin moninainen – rajaton.

(Poisluen heti alkuun seksuualisen suuntautumisen, sillä siitä taidan kirjoittaa teille joku toinen kerta.)

Minua hämmentää ja huvittaa, kun eteeni pomppii vähän väliä mainoksia ja kutsuja erilaisiin naisteniltoihin, naisten omiin tapahtumiin, naiseuden ja naisten erityisyyden esiin nostattamisjuhliin… Siellä sun täällä järjestetään pelkästään naisille tarkoitettuja tapahtumia tai näyttelyitä ja konsertteja, joissa ainoastaan naiset tai naisten tekemät työt ovat esillä. Mitä ihmettä täällä tapahtuu?

Miltä näyttäisi, että meillä olisi ”miesbändien ilta”, ”vain miesten tekemiä sarjakuvia -näyttely”, “miesten juoksutapahtuma” tai “vain miesten kirjoittamia kirjoja -tapahtuma”? Hieman höpsöltä. Tämmöinen jaotteluhan olisi taasen epäreilua ja väärin naisiksi tai joksikin muuksi itsensä määritteleviä kohtaan.

Tarve erotella sukupuolien ääripäät toisistaan on varmasti monille uskonnollisistakin syistä todellinen taistelu. Mielestäni se on turhaa ja jo aikansa elänyt tapa ymmärtää ihmisiä ja kokea maailmaa. Meistä kukaan ei ole joko mustikka tai mansikka, vaan me ollaan kaikki omanlaiset marjasoppamme.

Jos yleisesti ottaen me juridisesti ja biologisesti naisiksi määritellyt haluamme olla yhteiskunnallisesti, arjessa ja työssämme yhtä arvostettuja ja vakavasti otettavia kuin ”se toinen” sukupuoli – miksi meidän tarvitsisi korostaa sukupuoltamme entisestään, tai nostaa itseämme sukupuolemme muka-supervoimilla tekemiämme tekoja jalustalle?

Edistyykö tasa-arvoisuutemme ja hyvinvointimme sillä, että naiset ja miehet eritellään toisistaan vuonna 2017? No ei. Sukupuolia ei ole vain kahta. Sukupuolen määritteleminen ei ole biologisesti yksiselitteistä. ”Jokaisessa meissä on miestä ja naista. Se on tärkeää, muttei olennaista.” Näin kirjoitti ja tulkitsee kollegani J. A. Mäki Radiopuhelimet-yhtyeen Saastan kaipuu-albumin avausraidalla Paha kuolkoon.

Henkilökohtaisesti olen kummankin määriteltävän sukupuolen ja mitä tahansa niiden väliltä olevien ihmis- ja eläinolentojen puolella. Olen itse alkanut päästä niskan päälle ja yli niistä vaatimuksista ja odotuksista, joita ympärilläni olevat ihmiset ja yhteiskunta ovat pakkosyöttäneet minulle juridisen ja biologisen sukupuoleni vuoksi.

Ja jos sinä tunnet ja tiedät olevasi selkeästi Venus tai Mars, ole sitä rohkeasti! Kunhan olet onnellinen. Ja annathan muidenkin olla oma kulhonsa marjasoppaa.

–Dimi